Suomen historian aikajana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen historian aikajana on kronologinen luettelo Suomen historiaan liittyvistä tapahtumista, löydöksistä tai muista ajallisista kohteista.

Itsen%C3%A4inen Suomen tasavaltaSuomen suuriruhtinaskuntaRuotsin vallan aikaSuomen esihistoria

Suomen esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen esihistoria
Huittisten hirvenpää.

Mesoliittinen kivikausi (8700 eaa.–5100 eaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri pohjautuu metsästykseen, kalastukseen sekä kasvien, sienten ja marjojen keräilyyn. Tärkeimmät saaliseläimet ovat hirvi, majava ja hylje. Koiria pidetään kotieläiminä. Asutus sijaitsee muinaisrannoilla. Ihmiset liikkuvat saaliseläinten perässä vuodenaikojen mukaan sinne, missä saalistus on helpointa. Suomen asukasluku mesoliittisella kaudella on tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä. Mesoliittisen kauden kulttuuri vakiintui Suomessa n. vuonna 7500 eaa., jonka jälkeisestä ajasta käytetään myös nimitystä Suomusjärven kulttuuri.

Neoliittinen kivikausi (5100 eaa.–1500 eaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Neoliittinen kivikausi
Taipalsaarelta löytynyt kampakeraaminen saviastia.[1]
Mahdollisesti shamaania esittävä hahmo Värikallion kalliomaalauksessa.
Helsingistä ja Vantaalta löytyneitä nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin käyttämiä kivikirveitä.[2]

Neoliittisella ajalla otetaan käyttöön viljelyskasvit sekä kotieläimet. Kyläasutus ja kyläkulttuuri kehittyvät. Maatalous leviää Suomeen idästä tattarinviljelyksen muodossa. Saviastioiden valmistustaito leviää Suomeen. Hautaustavaksi vakiintuu punamultahautaus.

Pronssikausi (1500 eaa.–500 eaa.)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euran Kuninkaanhauta
Unescon maailmanperintökohde: Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue.
Pääartikkeli: Pronssikausi

Metalleja ja metalliseoksia, pääasiassa pronssia käytetään aseiden, työkalujen ja korujen valmistukseen. Yhteisöt ovat kylissä asuvia maanviljelijöitä tai metsästäjä-kalastaja-ryhmiä. Yhteisöistä tulee hierarkisia. Suomesta on yhteyksiä Etelä-Skandinaviaan, Keski-Volgalle ja Uralille. Maanviljely valtaa alaa, vaikka pyynnin merkitys on yhä suuri. Viljely pohjautuu suurelta osin kaskiviljelyyn. Viljakasveina ohra ja vehnä. Idässä metsästyskulttuuri jatkuu ja siihen liittyy jonkun verran kaskiviljelyä ja karjanhoitoa. Maanviljely heikkenee ja loppuu sisämaassa ilmaston kylmenemisen takia. Kotieläiminä lampaita, sikoja, vuohia ja nautoja. Pronssikautista laivanrakennustaitoa pidetään todennäköisenä. Talotyyppinä skandinaavinen pitkätalo, johon kuuluvat navetta, varasto ja asuinhuone. Kivistä rakennetaan laivamaisia hautarakennelmia. Länsi-Suomen rannikolla rakennetaan haudoiksi hiidenkiukaita ja hautaröykkiöitä, sisämaassa lapinraunioita. Hautaukset toimitetaan aluksi ilman polttamista ja myöhemmin yhä useammin polttohautaamalla.

Rautakausi (500 eaa.–1250/1300[6][7])

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Rautakausi
Nousiaisten kaularengas.
Turusta löytyneitä kansainvaellusajalle 400–550-luvuille ajoitetut putkikeihäänkärki, taitettu miekka, kilvenkupura sekä kilven kädensija.[8]
Euran Pappilanmäen tyypin IV rengasmiekka 600-luvun loppupuolelta.

Rautaa käytetään aseiden ja työkalujen, kuten kirveiden, veitsien, keihäänkärkien, sirppien, viikatteiden ja korujen valmistusmateriaalina. Ensimmäiset rautaesineet kulkeutuvat Suomeen noin 800–400-luvuilla eaa. Rannikkoalueille rautaesineet tulevat Skandinaviasta tai muualta Itämeren alueelta ja Pohjois-Suomeen ja sisämaahan Euroopan-puoleisen Venäjän itäosasta. Varhaisimmat merkit Suomessa tapahtuvasta raudantuotannosta ovat 300–200-luvuilla eaa. Rautakaudella asutus jakautuu rannikoiden läntiseen ja sisämaan itäiseen kulttuuripiiriin. Rannikoiden asutus on pääosin yksittäistaloja tai muutaman talon ryhmiä. Elinkeinoina olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus, sekä pienimuotoinen kaupankäynti. Viljelykasveina ovat pääasiassa ohra, spelttivehnä, ruis, kaura ja nauris. Kotieläiminä nauta, lammas, vuohi ja sika. Talot ovat 10–20 metrin mittaisia pystypaalujen varaan rakennettuja hallitaloja, joiden seinät ovat savella tilkittyä oksapunosta tai turvetta. Hautaustapana röykkiöhautaus jatkuu vuosille 200–800 jaa. Kuoppahautaus alkaa yleistyä vuoden 500 tienoilla röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Vuoden 800 jälkeen hautalöydöissä alkavat näkyä kauppa- ja kulttuuriyhteydet viikinkiajan kulttuuripiireihin idässä ja lännessä.

Ensimmäiset kirjalliset tiedot (varhaishistoria)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiaikainen maalaus Uplannista, missä on kuvattuna Eerik Pyhä ja Uppsalan piispa Henrik matkalla Suomeen ensimmäiselle ristiretkelle.
Boris Tšorikovin maalaus Aleksanteri Nevski taistelee ruotsalaisia vastaan.

Ruotsin vallan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiskeskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Varhaiskeskiaika

Sydänkeskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sydänkeskiaika

Kalmarin unionin aika (1397–1523)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kalmarin unioni
Kalmarin unionin perustamissopimus: unionikirje

Vaasa-aika (1523–1617)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurvalta-aika (1617–1721)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun akatemian vihkiäiset vuonna 1640, Albert Edelfelt (1902)

Vapauden aika ja kustavilainen aika (1721–1809)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityiskohta Albert Edelfeltin maalauksesta Porilaisten marssi, joka kuvaa tunnettua Porin rykmenttiä.

Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonominen Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäinen Suomen tasavalta (1917–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori tasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1918 tammikuusta toukokuuhun käytetty valtiolippu eli leijonalippu.
Suomen valtiolippu 1918–1920. Vaakunan päällä suuriruhtinaskunnan kruunu. Kruunu poistettiin lipusta helmikuussa 1920.

Suomi sodassa (1939–1945)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälleenrakennuksen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin olympialaisten kisajuliste.

Rakennemuutoksen ja hyvinvointivaltion aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juva, Mikko & Niitemaa, Vilho & Tommila, Päiviö (toim.): Suomen historian dokumentteja I. Helsinki: Otava, 1968. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2024).
  • Valter Lang: Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2020. ISBN 978-951-858-130-0
  • Herman Lindqvist: Kun Suomi oli Ruotsi. WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-40491-1
  • Virrankoski, Pentti: Suomen historia 1, s. 122. Helsinki: SKS, 2001. ISBN 951-746-341-3
  • Vahtola, Jouko: Keskiaika. Suomen historian pikkujättiläinen,. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27365-1
  1. saviastia; kampakeraaminen saviastia finna.fi. Viitattu 23.1.2018.
  2. vasarakirves finna.fi. Viitattu 29.11.2017.
  3. Lang, 2020, s. 104
  4. Lang, 2020, s. 269
  5. Lang, 2020, s. 275
  6. Ari Siiriäinen: "Esihistoria", teoksessa: Suomen historian pikkujättiläinen s. 39. WSOY 2003 ISBN 951-0-27365-1
  7. Petri Halinen: Hautaaminen pakanuuden aikana, Suomen kulttuurihistoria 1, s. 39. Helsinki: Tammi 2002 ISBN 951-31-1842-8
  8. kädensija; kilven kädensija finna.fi. Viitattu 2.12.2017.
  9. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 16–18
  10. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 18–22
  11. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 24
  12. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 22–23
  13. Iordanis & Holder, Alfred (toim.): De origine actibusque Getarum. Freiburg ja Leipzig: Akademische Verlagsbuchhandlung van J. C. B. Mohr, 1895. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2024).
  14. Mikko K. Heikkilä: Keskiajan suomen kielen dokumentoitu sanasto ensiesiintymisvuosineen, s. 44. Mediapinta, 2017. ISBN 978-952-236-859-1
  15. Annesl Regni Francorum thelatinlibrary.com. Viitattu 29.7.2018.
  16. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 24–25
  17. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 26–32
  18. a b Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 40–41
  19. Vahtola, Keskiaika, s. 52
  20. Suomen historian dokumentteja I, 1968 ], s. 32–33
  21. Vahtola, Keskiaika, s. 61
  22. Heimskringla or The Chronicle of the Kings of Norway. Saga of Olaf Haraldson: Part III The Medieval and Classical Literature Library. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  23. Suomen historian dokumentteja I, 1968 s. 36–39
  24. Murtorinne, Eino (päätoim.): Kristinuskon historia 2000, s. 8. (3. osa) Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5
  25. Vahtola, Keskiaika, s. 62
  26. a b Ari-Pekka Palola: Thomas Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.8.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  27. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 41
  28. Vahtola, Keskiaika, s. 65
  29. Lindqvist 2013, s. 53.
  30. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 42
  31. Suomen historian dokumentteja I, 1968, s. 42–43
  32. a b Lindqvisti 2013, s. 75
  33. Virrankoski, Suomen historia 1, 2001, s. 86–87
  34. a b c Lindqvist 2013, s. 77.
  35. Lindqvist 2013, s. 78.
  36. Lindqvist 2013, s. 84.
  37. Lindqvist 2013, s. 86.
  38. Vahtola, Keskiaika, s. 95
  39. Vahtola, Keskiaika, s. 103
  40. Vahtola, Keskiaika, s. 104
  41. Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (Runeberg.org) runeberg.org. Viitattu 18.10.2020. (ruotsiksi)
  42. Lindqvist 2013, s. 92.
  43. Lindqvist 2013, s. 94.
  44. a b c d Ylikangas, Heikki & Tarkiainen, Kari: ”Kustaa Vaasa (1496–1560)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 565–569. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0
  45. Virrankoski, Suomen historia 1, 2001, s. 122
  46. Lindqvist 2013, s. 416—417.